Ihana ikä on nuoruuden,
kynnyksellä se kysyy:
"Tuotko, sä elämä, sen, ja sen?"
Pää pystyssä ylväs pysyy.

Se katsoo kauaksi kaihoten
elon kauniin kangastukseen.
Se uskoo uneen ja onnehen
ja suureen sallimukseen.

Se onkin tehtävä juuri niin,
sen oikean, aidon nuoren,
se toiveensa tähtää taivaisiin,
sen usko siirtävi vuoren.

Suur syntyi mielessä nuoressa,
sen kuolema kypsytti kukkaan.
Kun kansa saa kulkea vapaana,
tämä nuoruus ei mennyt hukkaan.

Oli elämän kynnys korkea,
sinä säilytit nuoren uskon,
suo lahjojen jalojen jakaja
sulle armahan aamuruskon!